kuuleks mua kukaan, vai ooksmä yksin ?

miula ei oo minkäänäköstö kiinnostusta ees avata konetta. siks aattelin tulla laittaa puhelimella tän jos tää nyt toimii ja tääki iha pelkkänä tekstinä. ajatella kui elämä voi pyörii yhen pallon ympärillä mis on pienii reikii..kyllä salibandy, mut se laji ei näköjää millää taho antaa mahollisuutta pelata. satutin tiistaireeneissä nilkan ja siitä tuli kivannnäköne, käytii tänää lääkäreissä, sairaaloisssa ja istuttii tunteja päivystyksessä loppujenlopuks turhaa koska joku oli hölmöilly jotain ja kerettiin jo sairaalassa sanoa et nilkka on murtunu ja iskettiin ranneke käteen. onneks muut oli myös katttonu kuvaa eikä sielt sit mitää löytyny. miulla on silti niin sanoinkuvailemattoman huono fiilis, koulu motivaatio on nolla just ku sitä tarviais ja viikonloppuna kauden tärkeimmät pelit, sm-karsinnat. miten aina onnistun missaamaa tollaset asiat mihin elämässä ei montaa kertaa oo mahollisuutta, ois vaan ollu niin hieno elää se päivä pelikentällä, mut nyt se on pakko tehä katsomossa :( tässä tämmönen ilta-ajatus minkä halusin välttämättä tulla kertomaa et tiiätte et oon fyysisesti hengissä vaik henkisesti ei niinkään.